LM Someco logo

Podcast ei ole oikotie onneen

Podcast on ollut viestinnän välineenä viime aikoina pinnalla – myös minulla henkilökohtaisesti. Olen keskustellut asiasta useamman asiakkaani kanssa ja miettinyt itsekin sellaisen perustamista. Olen myös suhteellisen ahkera podcastien kuuntelija, kuten kenties sinäkin? Monet kuuntelemistani podcasteista eivät ole perinteisten toimittajien tekemiä. Tilaa ja mahdollisuuksia, jopa tilausta, organisaatiolähtöisillekin podcasteille tuntuisi siis olevan.

Keskustelut podcastia miettivien asiakkaiden kanssa eivät ainakaan toistaiseksi ole päätyneet podcastin julkaisuun. Liekö johtunut osaltaan näistä kysymyksistä, joita olen kehottanut heitä miettimään:

Onko teillä jotain sanottavaa?

Sanottavalla en tarkoita ainoastaan sitä, mistä haluatte itse viestiä tai keskustella, vaan onko teillä kohdeyleisön näkökulmasta jotain uutta ja mielenkiintoista sanottavaa. Sellaista, joka tuo aitoa lisäarvoa yleisön tietoon ja johtaa mahdollisesti vuorovaikutuksen kautta suhteenne kehittymiseen. Suosituilla podcasteilla on usein selkeä sisältöprofiili ja sen sisällä aiheita käsitellään mahdollisimman ajankohtaisesti, laaja-alaisesti ja kriittisestikin.

Lähtökohtaisesti podcastin tekijöillä on halu ja kyky olla jotain mieltä sekä keskustella ja puolustaa mielipiteitään.

Mistä päästäänkin seuraavaan kysymykseen. Uskallatteko nostaa esiin myös kriittisiä näkökulmia? Joskus myös muista kuin oman organisaation näkövinkkelistä. Onko aikomuksenne kertoa lähinnä omasta palvelusta tai tuotteesta positiivisessa sävyssä, vai esitättekö näkemyksenne myös toimialanne (tai jopa Suomen) tulevaisuudesta? Voisiko tulevassa podcastissanne vierailla vaikka kilpailijanne edustaja kirittämässä keskustelua?

Nämä kysymykset ovat muuten ensisijaisen tärkeitä, mikäli hamuatte paikkaa toimialanne ajatusjohtajana. Vink, vink.

Miksi juuri podcast?

Onko tavoitteenanne podcastin julkaisu sen takia, että muutkin tuntuvat kokeilevan sitä tai koska se näyttäisi olevan tällä hetkellä trendikäs tapa viestiä? Yleensä kanavalähtöinen sisällön suunnittelu johtaa lähes takuuvarmasti epäonnistumiseen. Lauseet ”tehdään video!”, ”nyt pitäis saada jotain kivaa Instaan” tai ”Podcast on uus musta” ovat sisällön suunnittelun lähtökohtina melko varmasti oikoteitä ojasta allikkoon. Miettikää mieluummin omia tavoitteitanne, tutkikaa kohdeyleisön toiveita ja pyrkikää löytämään näistä jokin synteesi. Viestinnän tapa ja kanava muotoutuvat kyllä näiden päätösten jälkeen.

Mikä on aito päämääränne?

Käsi sydämelle. Onko tavoitteenanne uudet liidit, oman palvelun tai tuotteen markkinointi vai rohkeasti keskusteluun osallistuminen? Näettekö sidosryhmien kanssa käytävän dialogin itsellenne hyödyllisenä, jopa elintärkeänä osana liiketoiminnan kehittämistä? Haluatteko herättää keskustelua, osallistua siihen ja vankistaa näin suhdettanne keskeisiin sidosryhmiin? Jos pääpaino tuntuisi olevan oman markkinointiviestin välittämisessä, niin suosittelen pysymistä perinteisimmissä viestinnän tavoissa. Tehkää viestinnällisiä tekoja ja kertokaa niistä. Ja unohtakaa podcast.

Näettekö sidosryhmien kanssa käytävän dialogin itsellenne hyödyllisenä, jopa elintärkeänä osana liiketoiminnan kehittämistä?

Jos näiden pohdintojen jälkeen olette edelleen vakuuttuneita, että podcast on The Thing ja sopii tavoitteisiinne kuin nahkahanska käteen, niin testiin vaan!

Vaikka tässä esimerkkinä on podcast, kysymykset sopivat yleisemminkin viestinnän pohdintaan. Lähtökohtaisesti tärkeintä olisi miettiä kohdeyleisön kiinnostuksen kohteita ja teemoja, ei niinkään meidän oman organisaation viestintätarpeita. Meillä olisi hyvä olla kyky odottaa yleisösuhteen ja luottamuksen kehittymistä sekä pystyä haistelemaan oikea hetki ja tapa kertoa oman markkinointiviestinnän sanomaa.

Viestinnässä(kään) ei ole oikoteitä onneen.

Uusimmat blogikirjoitukset aiheesta